Black Ice by AC/DC

AC/DC julkaisi uuden albuminsa Black Icen kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Tuottajana toimi Brendan O'Brien joka on tuottanut mm. Bruce Springsteenin ja Pearl Jamin albumeita.
Singlenä julkaistu Rock N' Roll Train on päässyt jo Suomen radiolistan Top30-listalle. Biisiä on soitettu radioissa kautta maailman melkoisen paljon.
Itse ostin kyseisen albumin eilen ja läpisoittokertoja on kertynyt kivat viisi kertaa. Black Icessa ei kuulu dramaattisia muutoksia aikaisempaan verrattuna, mikä on mielestäni oikein hyvä juttu. AC/DC on luonut oman tyylinsä ja olisi säälittävä yritys kopioida sitä ja luulla ettei jää kiinni. Luin myös erään toisen arvostelun, jonka mukaan Black Icesta ei luultavasti tule yhtä suurta menestystä kuin Metallican Death Magneticista. Siinä joudun olemaan samaa mieltä, sillä Death Magneticissa Metallica tuntui palanneen ns. "omaan tyyliinsä", mutta AC/DC on jatkanut samaa rataa koko 35vuoden uransa ajan. AC/DC on kuitenkin ollut kokoajan niin vahvasti oma itsensä, että vaikka kaikki levyt kuulostavatkin tyypilliseltä AC/DCltä, menestys on taattu.
Kuunnellessani Black Icea, en voinut olla huomaamatta että neljässä biisissä viidestätoista kuului sana "rock". Oli positiivista myös huomata, että For Those About To Rock-aikakauden mahtipontisuutta oli saatu levylle mahtumaan. Edellämainitussa arvostelussa myös todettiin sen sisältävän alkuaikojen bluesvaikutteita, mutta itse en niitä löytänyt kuin muutamasta kohdasta.
Youngin veljekset soittavat yhtä upeasti kuin ennenkin eikä rumpali Phil Ruddiakaan voi haukkua. Brian Johnsonin ääni kantaa myös edelleen omaa persoonallista soundiaan.
Albumilla ei paljoa kikkailtu, mutta miksi olisi pitänytkään? 35vuoden menestyksekäs tyyliresepti on toiminut tähänkin asti.

Pisteet: ****

ja kommentit tervetulleita.